Keskiviikko 30.11.2011 - JTI
Kuka haluaisi kuulla, että oma asunto on turvaton? Kuka yrittäjä haluaisi kuulla, että toimitilojen turvallisuus on muutaman näppärän sormenliikkeen päässä? Tai kuka isännöitsijä haluaisi nukkua huonosti, kun ei tiedä, missä kaikkialla hänen hallinnoimansa kiinteistöjen avaimia on? Ei kukaan. Ja silti tilanteet ovat arkipäivää.
Ihmisten kyky sietää itselle epämieluisia totuuksia on äärimmäisen heikko. Ihmisluonnolle on tyypillistä, että vastaanotto kytketään pois päältä juuri sillä hetkellä, kun joku erehtyy sanomaan jotain tämänsuuntaista. Tekniikan maailman palstallaan Erkki Kauhanen kirjoitti kesällä 2009 amerikkalaistutkimuksesta, joka vahvisti yleistä käsitystä siitä, että ihmisillä on taipumus ottaa vastaan vain sellaista tietoa, joka tukee vanhoja näkemyksiä. Omia käsityksiä haastava tieto ei mene perille, koska se torjutaan aktiivisesti.
Kauhasella on mainio taito kaivaa esille mitä kummallisimpia amerikkalaistutkimuksia, mutta tällä kertaa hän oli löytänyt yleispätevän helmen. Mitä lähemmäksi omaa itseä tullaan, sitä vahvemmaksi torjunta kasvaa. ”Ei minun kotini voi olla turvaton”, näin me tunnemme syvällä sisimmässämme, vaikka emme sitä ajattelisikaan. Kuinka moni on tullut ajatelleeksi, että pieni, kulunut palanen metallia erottaa minuuden keskeiset tunnusmerkit, eli oman kodin ja perheen, vieraista käsistä?
Silti välillä pitäisi ravistella asenteita: jopa vuosikymmeniä vanhat tuotteet ja toteutukset väsyvät mekaanisesti ja vanhenevat. Lisäksi peliin tulee myös se, että roistojenkin tekninen taito kehittyy. Onneksi ei valmistajien tuotekehityskään polje paikoillaan, vaan nykyaikaiset järjestelmät ovat edenneet huimasti siitä klassisesta ratkaisusta, jolla suomalaisovia alettiin lukita ja kulkua seurata.
Liian usein sitä tuntee olevansa lähinnä hämärämies, kun tällaista kertoo ihmisille. Vastaanotto käännetään tyystin pois päältä, ja epäilyt kuitataan sillä, että myyntimiehen silmissä pyörivät vain euron kuvat. Todellinen asia häivytetään taka-alalle. Lasku tulee maksettavaksi sitten myöhemmin.